Pilvari Pirtolan Titanikissa 23.9 – 16.10 2011 nähty yksityisnäyttely Dance in the Flames of a World Burning Down

Pilvari Pirtola / Nosfe / Grey Park


Jotkin populaarikulttuurista tai musiikkiympyröistä tutut lainat taidekontekstissa ovat saaneet minut raivon partaalle pinnallisuudessaan tai yleisön aliarvioimisellaan. Pilvari Pirtolan Titanikissa 23.9 – 16.10 2011 nähty yksityisnäyttely Dance in the Flames of a World Burning Down tuo mieleeni Godspeed You! Black Emperor -yhtyeen ja constallation -levy-yhtiön vaan ehkä siksi että tunnen taiteilijan ja pidän hänestä ja hänen taiteestaan voin paremmin ymmärtää myös tavan jolla Pilvari nimeää teoskokonaisuutensa. Kun olen tehnyt selväksi tulokulmani tähän ’kritiikkiin’, voin omasta mielestäni tämän jälkeen – näin ollen sanoa mitä hyvänsä näyttelyssä näkemästäni ja se on mielestäni ehdoton edellytys jotta voi kirjoittaa taidekritiikkiä.





Näyttelyssä koettu Meteli ja välke saattaisivat ohjata harjaantumattoman katsojan pois sen asian ääreltä, mistä taiteilija tällä kokonaisuudellaan ja teoksillaan tässä hetkessä todella pyrkii puhumaan. Mielestäni näyttely on nimittäin todella 'ajankohtainen'. Ensituntumalta rauhattomana aistittu tila-ääni-kokemus saattaakin vaatia juuri syventymistä, pysähtymistä ja rauhoittumista, kuten hyvä taide usein tuntuu edellyttävän tullakseen 'ymmärretyksi'. Avantgarden tehtävä kai on yhä kuohuttaa mieltä ja provosoida sopimattomuudellaan. Symbolit kuten risti, ihminen, silmä ja käsi viittaavat primitiivisyyteen tai alkukantaiseen, jopa luolamaalauksiin. Juuri primitiivisyys Picasson taiteessa tai jazzin vapaudessa on ennenkin tehonnut konservatiivisiin mieliin oivallisesti. Pilvarin viesti on ensialkuun, hätäillen ajateltuna sekava kaaos, jopa tulva, joka ryöppyää kohinan lailla kuin vierasta kieltä mongertaen, vaan esim. äänimaisemasta on helposti löydettävissä myös toistoa ja/tai kaava, selkeä rakenne. Ihmisyyden tragedia, se miten pyrimme esimerkiksi luonnosta tekemään selvityksen ja ’yksinkertaistuksen’, joka tottelisi tarpeitamme, tuntuu olevan Pirtolan teosten eräs kriittisen tarkastelun kohde. Yrityksen epätoivoisuus on ainakin itselleni ilmeinen näyttelykokonaisuudessa.

Enzo Cucchin ja Paul Kleen taide ovat Pirtolalle varmasti tuttuja. Ihmisen yksinäisyys maailmassa, kaiken epävarmuus tai epätietoisuus - sekä lopun vääjäämättömyys (tai kaksoistornien) – minkä hyvänsä räjähtäminen, ovat mielikuvia ja tunnelmia, jotka katsoja saattaa löytää/assosioida Pirtolan video – ja ääni-kollaaseista. Pirtola ei kiertele tai kaartele vaan läväyttää maailmanlopun visiot suoraan päin kasvoja/taulua? Pirtolan maailma on pirstaloitunut bittitulva, jonka kontrollin ihminen on ahneuksissaan menettänyt joten vaihtoehdoksi jää vain sen tuhoaminen, jota hän anarkistina meille ehdottaa. Vaikka Terminaattori 3. – elokuvan rinnastaminen tähän onkin kömpelöä teen sen silti. Koneiden valta, hallinta on se asia jolle ihmiskunta on antautumassa ja esimerkiksi siitä uhasta mielestäni Pilvari meitä valistaa hienolla teoskokonaisuudellaan.

White noise?, mitä se taas olikaan - Don Delillon kirjan nimi... Video ja ääniteokset kaiketi viittaavat entropiaan vaikka oikeastaan kuvaavat juuri luontoa sellaisenaan -jossa entropia eli ’sekasorto?’ on osoitus harmoniasta. Näiden asioiden päällekkäisyys tekee teoskokonaisuudesta mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän, vaikka edessä näyttääkin olevan vääjäämätön tuho...



Voisin yrittää kirjoittaa tässä myös siitä vapaiden äänten entropiasta jonka koin näyttelyn aikana kun Pirtola aka Nosfe ja Pentti Dassum aka Umpio sekä italialainen saksofonisti Stefano Ferrian improvisoivat (3.10.2011 Titanikissa) äänten hälyä, joka tuntuisi olevan uuden jatsin aikakauden toisinaan epätoivoiselta tuntuva pyrintö tehdä jotain jota ei vielä olla laisinkaan kuultu - vaan haluan kirjoittaa siitä jossain muussa yhteydessä ja asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen siivittämänä – siis tuonnempana – kun olen syventynyt asiaan. Musiikkihan pyrkii kuvaamaan aikaansa – kuten kaikki taide kaiketi? On kai jokaisen itse päätettävä ken sen tekee parhaiten ja millä tekniikalla. Geschmack. On mielenkiintoista jäädä odottamaan mihin free -jazz -noise –grind- slow –core ynnä muu kokeellinen industrial seuraavaksi etenee...Jee! Kiitos Pilvari! Kiitos kaikki kukkivat kukat! Kiitos Dalai Lama.

Ystävällisin terveisin: Toni Hautamäki (vapaaherra, Turku, Finland

Installation and environmental art

Up and first is an installation picture from Purnu, Orivesi, Finland. There is more from it later...
The second picture is from Thailand. I might have harmed the palmtree by making this installation. Sorry about that. I now know better. The other pictures here are then from Purnu, taken this summer from an exhibition curated by Timo Valjakka, curator and an art critic. Its all oil on canvas on mdf or plexiglass, made this year. Why I picked these letter-combinations? I dont want to give an easy answer. You figure it out yourself, dont google - use ecosia.org

The small installation - in the environment -paintings I call 'travelling paintings'. I have done these small ones since 2008. It is sort of a 'Banksy way' of trying to find new audience and places for my work and also a way of getting nice pictures. It keeps me moving and inspired about doing new compositions and finding places to put paintings to. I think my works are asking questions not giving answers. It may be a cliche but that cliche I personally like so I keep on doing it as long as it does it to me. There is new places to be found every day. All these are easily removable.

Free Jazz

For many years I have tryed to collect enough courage to make expressionistic paintings which would try to express the feeling of improvisation to the purest. I have tryed learning to understand jazz music and improvisation for about ten years now and I think I have listened for thousands of hours of jazz while painting in the studio. Most of my paintings are colourfield hard-edge-paintings but for the last two years I have been seeking for different kind of way of painting with total freedom to do whatever - to improvise and to express freedom! Of course it is impossible but worth trying I think.










Jan Garbarek, John Coltrane and Keith Jarrett among others have been my so called 'room - mates' at the studio when working there night and day in the hot summers and cold winters drinking coffee with milk and sugar. I dont know better company than them besides my family I sometimes have to go away from - to paint in solitude with those great improvisers. I listen to other music to like The Ramones and Arvo Pärt. The paintings are not good enough to make any kind of real comparison to the people I have mentioned here. The music has still and anyway been important stimulation to me to motivate and get ideas. It is still.








Up Above

The shape of paint to come

Oil on plexiglass 2010

middle

Dark interwalls

Oil on cardboard 2010

below

Hommage to Lee de Koonitz

Oil on plexiglass 2010

Global Alphabet

The world is very much a global place these days and we in the western countries enjoy of many pleasures because of it. Unfortunately the quality of life standards we have achieved has an influence to the poor countries we hardly ever have to face. My newest paintings are combination of words that but together things good and bad for the whole mother earth. We are all together in this situation. Problems will not stay away for long and some of it is already here...

These pictures I think are also nice to look at as formalistic paintings, sort of abstractions and colorformulations. My inspiration comes from Ad Reinhardt, Paul Klee and Robert Indiana among others. I am aware or the similarity of my work to many before whom have been a lot better than me like Kasimir Malevits and Sol Lewitt but I dont see any other way of developing my own painting than carefully trying to explore the new ways of compositions by trying and trying over and over again.


XEBP and GMOZENOIL
Oil on canvas
50 to 50 and
75 to 75
2011

The beginning...

The Owl-painting and

The Free Tibet-painting

Oil on canvas 2009

50 X 50 cm

Päätin kotisivujen sijaan tehdä uuden blogin Taide ja ympäristö -blogini oheen, jossa voin jakaa teoskuvia, taidesanailua ja mahdollisesti myöhemmin myös kritiikkejä tai kirjoituksia näkemistäni kiinnostavista näyttelyistä sekä ilmiöistä. Toivon sen olevan hyvä, itselleni ja muille!

Ystävällisin
terveisin: Toni H

Here is my new blog where I try to introduce my art, texts and maybe critiques of things I have seen and found interesting. Lets hope it will be a good thing!

Best wishes!
Toni H